[et_pb_section fb_built=”1″ fullwidth=”on” _builder_version=”3.22″][et_pb_fullwidth_post_title meta=”off” featured_placement=”background” text_color=”light” module_class=”artikkeli_featuredimage” _builder_version=”3.19.18″ text_orientation=”center”][\/et_pb_fullwidth_post_title][\/et_pb_section][et_pb_section fb_built=”1″ module_class=”artikkeli_moduli” _builder_version=”3.22″][et_pb_row _builder_version=”3.25″ background_size=”initial” background_position=”top_left” background_repeat=”repeat”][et_pb_column type=”4_4″ _builder_version=”3.25″ custom_padding=”|||” custom_padding__hover=”|||”][et_pb_text admin_label=”Text 1″ _builder_version=”3.27.4″]<\/p>\n
Teksti ja kuvat Sanna Kyll\u00f6nen \u00a9 Helmikuun viimeinen p\u00e4iv\u00e4 oli k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 illaksi. Saavuin Koparan porotilalle sinisen hetken aikaan, ja odottelin muita safarilleosallistujia sek\u00e4 oppaita katsellen ymp\u00e4rill\u00e4ni vallitsevaa avaraa luontomaisemaa. Lumipenkat kimmelsiv\u00e4t talvisina ja puhtaina, mutta lauha jakso oli pudottanut kaikki tykkylumet jo puista. Luonto n\u00e4ytti empiv\u00e4n kahden vaiheilla, k\u00e4\u00e4nty\u00e4k\u00f6 jo kev\u00e4tt\u00e4 kohti, vai viel\u00e4k\u00f6 pit\u00e4\u00e4 talvesta kiinni t\u00e4ydell\u00e4 otteella.<\/p>\n Olin osallistumassa my\u00f6h\u00e4iselle porosafarille arktisen taivaan alla, joka j\u00e4rjestettiin nyt t\u00e4lle talvelle viimeisen kerran. Kirkas taivas ja pikkuhiljaa syttyv\u00e4t t\u00e4hdet enteiliv\u00e4t hyv\u00e4\u00e4 mahdollisuutta n\u00e4hd\u00e4 revontulia. Asun Pyh\u00e4tunturilla, mutta kuluneena talvena en ollut ehtinyt juuri bongata revontulia vauvani kanssa iltoja viett\u00e4ess\u00e4. Nyt oli siis luvassa odotettu, nyky\u00e4\u00e4n harvinaisempi, minun oma iltahetkeni ja -retkeni. Ei kaupungin valoihin ja baarin meteliin, vaan poron reen kyytiin talviseen kairaan, hankien keskelle, kirkkaan y\u00f6taivaan ja ehk\u00e4 jopa revontulien alle.<\/p>\n Toinen oppaistamme, Hanna, johdatti meid\u00e4t rekien eteen valjastettujen porojen luokse. Porot n\u00e4yttiv\u00e4t tyynilt\u00e4 ja raukeilta osan jopa k\u00f6ll\u00f6telless\u00e4 rekens\u00e4 edess\u00e4, mutta porotilan oma opas muistutti niiden olevan luonnon el\u00e4imi\u00e4 villeine vaistoinensa. Poroja tulee kunnioittaa ja pysy\u00e4 rauhallisena niiden l\u00e4hettyvill\u00e4, vaikka n\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6t olivatkin hyvin koulutettuja teht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4. Muu ei itsell\u00e4ni tullutkaan mieleen, sill\u00e4 osalla nelijalkaisista oli edelleen sen verran komeat sarvet p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ettei niist\u00e4 halunnut saada osumaa. Muutamat olivat jo jokakev\u00e4iseen tapaan pudottaneet sarvensa, ja valmistautuivat rekiretkeen kevyemm\u00e4ll\u00e4 olemuksella.<\/p>\n [\/et_pb_text][et_pb_image src=”https:\/\/visitarcticnorth.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/Sanna-Muumi-nuuskii-maata.jpg” align_tablet=”center” align_phone=”” align_last_edited=”on|desktop” admin_label=”Kuva Muumi nuuskii maata” module_class=”artikkeli_kuva” _builder_version=”3.23″][\/et_pb_image][et_pb_text admin_label=”Text 2″ _builder_version=”3.27.4″]<\/p>\n Mukana retkell\u00e4 oli minun ja kahden oppaan lis\u00e4ksi viisi saksalaista aikuista, ja 6-vuotias tytt\u00f6. Istuuduimme rekiin paksujen huopien alle y\u00f6taivaan pimetess\u00e4 niin, ett\u00e4 ilman otsalamppua ei en\u00e4\u00e4 paljoa n\u00e4hnyt ymp\u00e4rille. Reke\u00e4ni vet\u00e4nyt Tumppi-poro oli kauniin valkoinen, joten edess\u00e4 keikkuvan p\u00f6rr\u00f6isen poronpepun erotti pime\u00e4ss\u00e4kin hyvin. L\u00e4hdimme matkaan mets\u00e4n syvyyksiin porojen k\u00e4yskennelless\u00e4 tottunein askelin oppaan johdolla.<\/p>\n Oli aivan hiljaista. Kuului vain lumen narina reen jalasten alla ja sorkkien askeleet polulla. Hanget hohtivat hiukan valoa, mutta tummat puut ymp\u00e4rill\u00e4 tekiv\u00e4t maisemasta mystisen. Valosaastetta ei todellakaan ollut, koko taivaankansi oli kirkkaana \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4st\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 t\u00e4hti\u00e4. Per\u00e4ss\u00e4ni tulevaa reke\u00e4 veti Muumi-niminen poro, jonka l\u00e4ikikk\u00e4\u00e4n v\u00e4rinen turpa ja rospuuttoisen n\u00e4k\u00f6iset, nahkaa irrottavat sarvet keikkuivat vieress\u00e4ni. Muumi-poron sympaattisen huvittava olemus piti jalkani maanpinnalla ja t\u00e4ss\u00e4 hetkess\u00e4, muuten tuohon rauhallisuuteen olisi voinut melkein nukahtaa.<\/p>\n Puoliv\u00e4liss\u00e4 retke\u00e4 pys\u00e4hdyimme tulistelutauolle, jonka ajaksi porot j\u00e4tettiin odottelemaan ja huilaamaan hetkeksi. Me ihmiset istuuduimme ison nuotion \u00e4\u00e4relle tervaskannon tiristess\u00e4 iloisesti liekeiss\u00e4 ja l\u00e4mmitt\u00e4en -10 asteen pakkasessa hiukan viilentyneit\u00e4 varpaita. Opas tarjosi kuumaa mehua ja pipareita, ja kertoi revontulien synnyst\u00e4 ja niihin liittyvist\u00e4 uskomuksista. Eip\u00e4 ole ihme, ett\u00e4 niihin liitet\u00e4\u00e4n niin paljon taikauskoa ja taruja, niin taianomaisia n\u00e4kyj\u00e4 revontulet parhaimmillaan ovat tieteellisest\u00e4 perustastaan huolimatta.<\/p>\n Matka jatkui tauon j\u00e4lkeen yht\u00e4 seesteisess\u00e4 tunnelmassa, kuin se alkoikin. Otava ja Orion olivat tuttuina t\u00e4htikuvioina helposti l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 y\u00f6taivaalta, samoin kuin oppaan osoittama, v\u00e4ri\u00e4vaihtavana loistava Merkurius. Pohjant\u00e4hti osoitti suuntaa, miss\u00e4 on viel\u00e4 sijaintiammekin pohjoisempi pohjoinen. Jossain kauempana n\u00e4kyi Pyh\u00e4tunturin rinteiden ja maston valot, muuten olisi voinut kuvitella olevansa kaukana er\u00e4maassa.<\/p>\n Porot suoriutuivat tyylikk\u00e4\u00e4n varmasti vetoty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja tarjosivat lempe\u00e4n rauhallisen kyydin. Olin odottanut ainakin yht\u00e4 poron s\u00e4ik\u00e4hdyst\u00e4 ja \u201ch\u00f6tkyilykohtausta\u201d, mutta n\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6t vaikuttivat luotettavilta herrasmiehilt\u00e4.<\/p>\n [\/et_pb_text][et_pb_image src=”https:\/\/visitarcticnorth.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/Sanna-Revontulet-1..jpg” align_tablet=”center” align_phone=”” align_last_edited=”on|desktop” admin_label=”Kuva revontuli” module_class=”artikkeli_kuva” _builder_version=”3.23″][\/et_pb_image][et_pb_text admin_label=”Text 3″ _builder_version=”3.27.4″]<\/p>\n Porosafarin j\u00e4lkeen tutkailimme taivasta jalkaisin. Jostain oli kertynyt pient\u00e4 pilviverhoa, jonka takaa revontulien himme\u00e4 loimotus oli havaittavissa. Ehdimme harmitella yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 pilvistymist\u00e4, ja menimme tutustumaan ja l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n yli 100-vuotta vanhaan poromiesten aittarakennukseen. Aitta oli matalaovinen, py\u00f6r\u00f6hirsinen pienehk\u00f6 maja, joka oli l\u00e4mmitetty kaminalla miellytt\u00e4v\u00e4ksi tarinatuvaksi. Poron taljoille kelpasi heitt\u00e4yty\u00e4 pitk\u00e4kseenkin oppaan viel\u00e4 kertoillessa faktoja poroihin ja arktiseen taivaaseen liittyen. Kurkkasimme aitasta pihalle, josko revontulia viel\u00e4 sattuisi paremmin n\u00e4kym\u00e4\u00e4n, kun havaitsimme pilvien h\u00e4lvenneen.<\/p>\n Taivaanrannasta nousi koko taivaan yli loimuava vihre\u00e4\u00e4 ja pinkki\u00e4 leiskuva voimakkaasti ja nopeasti aaltoileva valo. Olen n\u00e4hnyt upeita revontulien tansseja ennenkin, mutta noin paljoa pinkinlilaa v\u00e4ri\u00e4 niiss\u00e4 en ollut koskaan ennen p\u00e4\u00e4ssyt todistamaan! Kerroin saksalaisturisteille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on harvinaista herkkua, ett\u00e4 he todella n\u00e4kev\u00e4t sellaista, mit\u00e4 harvoin Lapissa asuvatkaan n\u00e4kev\u00e4t. Melkein koko taivas loimusi aurinkotuulen varautuneista hiukkasista, tai ketun h\u00e4nn\u00e4n huiskaistuista, mist\u00e4 kukanenkin haluaa uskoa tuon valoshown syntyv\u00e4n. Jokatapauksessa se oli niin vaikuttava, luonnon oma valoshow, ettei samaan pysty mink\u00e4\u00e4nlaiset ihmisen kehittelem\u00e4t laitteet. Amat\u00f6\u00f6rin kuvaajan taidoilla sain napattua pari kuvaa todistusaineistoksi, mutta liven\u00e4kym\u00e4lle ne eiv\u00e4t tee oikeutta.<\/p>\n Retki oli ikimuistoinen ja el\u00e4myksellinen minullekin, vaikka asun Lapissa ja maisemat ovat tuttuja. Olin haltioissani. Voin vain kuvitella, milt\u00e4 ulkomaalaisturisteista kokemansa j\u00e4lkeen tuntui.<\/p>\n [\/et_pb_text][et_pb_image src=”https:\/\/visitarcticnorth.fi\/wp-content\/uploads\/2019\/03\/Sanna-Poromiehen-tuvassa.jpg” align_tablet=”center” align_phone=”” align_last_edited=”on|desktop” admin_label=”Kuva porok\u00e4mpp\u00e4” _builder_version=”3.23″][\/et_pb_image][\/et_pb_column][\/et_pb_row][\/et_pb_section]<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Teksti ja kuvat Sanna Kyll\u00f6nen \u00a9 Helmikuun viimeinen p\u00e4iv\u00e4 oli k\u00e4\u00e4ntym\u00e4ss\u00e4 illaksi. Saavuin Koparan porotilalle sinisen hetken aikaan, ja odottelin muita safarilleosallistujia sek\u00e4 oppaita katsellen ymp\u00e4rill\u00e4ni vallitsevaa avaraa luontomaisemaa. Lumipenkat kimmelsiv\u00e4t talvisina ja puhtaina, mutta lauha jakso oli pudottanut kaikki tykkylumet jo puista. Luonto n\u00e4ytti empiv\u00e4n kahden vaiheilla, k\u00e4\u00e4nty\u00e4k\u00f6 jo kev\u00e4tt\u00e4 kohti, vai viel\u00e4k\u00f6 pit\u00e4\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1756,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"on","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":""},"categories":[211],"tags":[275,274,276,271,273,272,279,278,256,277,224],"class_list":["post-1751","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-tarinoita-pyhalta","tag-aktiviteetit-luosto","tag-aktiviteetit-pyha","tag-poropuisto-kopara","tag-porosafari-pyha","tag-porot-luosto","tag-porot-pyha","tag-porotila-pyha","tag-pyha-luoston-kansallispuisto","tag-revontulet-pyha","tag-tekemista-pyha-luostolla","tag-visit-arctic-north"],"yoast_head":"\n
<\/em><\/p>\n